* Kavereiden kahvihetki
Eräs entinen työkaverini tuli jo aamulla tänne kahvittelemaan ja maistamaan eilen leipomiani kakkuja. Eipä ollut naurusta pulaa siinä kahvipöydässä, kun kolmestaan (mies kun oli myös kahvittelemassa) höpötettiin ja lennäteltiin hurtin huumorin helmiä kakun syönnin lomassa.
* Yhteistä aikaa
Miehen kanssa lähdimme pitkästä aikaa yhdessä kauppaan ja olikin hauskaa kivaa. Molempien töiden vuoksi sellaista yhteistä aikaa on loppujen lopuksi vähän, vaikka itse kotona töitä teenkin. Sellaista vapaa-aikaa olla ja mennä yhdessä, ei ole juuri viime aikoina ollut. Tämä oli siis erittäin tervetullut tapahtuma!
* Jakamisen riemua
Ja ei, tämä ei liity tuohon yhteiseen aikaan miehen kanssa, kuten voisi kuvitella, vaan liittyy leipomiini kakkuihin. Ilahdutti itseä kovasti paljon nähdä miten iloiseksi tuliaiskakkuni saajat tekikään!
* Saunan lämmössä
Tuli pitkästä aikaa istuttua pitempi hetki saunassa -ja kerrankin yhdessä sinne miehen kanssa pääsimme-. Juttelua, pieniä löylyjä, jäähyilyä, kylmää lempioluttani. Kaikkea noita sopivassa suhteessa.
* Television tuijotusta
Saunan jälkeen kynttilän valoa jälleen kerran ja lisäksi sellaista niin perinteistä ja niin mukavaa lauantai-iltaa vietimme television ääressä sohvalla löhöten. Ei tarvinnut ajatella, ei tarvinnut mitään muuta kuin olla ja jutella.
sunnuntai, 21. joulukuu 2008
La 20.12.08 tähtihetket
sunnuntai, 21. joulukuu 2008
Pe 19.12.08 tähtihetkeni...
Nyt tämä vasta jälkijunassa tuleekin, mutta asiaan.
* Eläinten elämöintiä
Niin monta ilon hetkeä noiden karvakasojen kanssa, iloista hännänheilutusta ja hurisevaa kehräystä. Hyvä olo yhteisistä hetkistä.
* Kakkuja kasaten
Torstaina ostamani silikoninen kakkuvuoka lähti testiin ja teinkin kolme kakkua sitten kerralla. Netistä etsiskelin hyviä ohjeita ja eräs piparimausteinen kakku oli niin hyvää ja jouluisen makuista, että päätin sitten tehdä sellaisen tuliaiseksi myös vanhemmilleni. Pitkästä aikaa leivoin ja tuo vuoka on helmi!
* Töissä täpinää
Työpätkäni tänä päivänä oli lyhyt, mutta hauska. Pienistä asioista sitä tosiaan voi repiä iloa ihminen.. esimerkiksi toisen kirjoitusvirheistä ja hassuista ajatuksista. Voipahan samalla kokea myös jonkinlaista iloisuutta siitä, että onneksi itseni läheisissä ei pahimmilla tavoilla käyttäytyviä ihmisiä onneksi ole. Huh.
* Kynttilänvalon kauneutta
Kyllä se vain on kaunista. Herkkää ja saa hiljentymään, tunnelmoimaan ja ajattelemaan hyviä asioita. Liekin lepatusta voisi seurata ilmeisesti ikuisesti melkein.. vähän samanlainen vaikutus kuin nuotiolla.
* Kiitollisuus kavereista
Kyllä se niin on, että ystävistä ja kavereista täytyy olla niin onnellinen ja iloinen. Vaikka erään kaverini soiton aiheena ei ollutkaan niin mieluinen asia, vaan päinvastoin, niin siitä huolimatta itse puhelu muuten oli hauska ja sai taas jutella ja parantaa maailmaa entisestään.
* Eläinten elämöintiä
Niin monta ilon hetkeä noiden karvakasojen kanssa, iloista hännänheilutusta ja hurisevaa kehräystä. Hyvä olo yhteisistä hetkistä.
* Kakkuja kasaten
Torstaina ostamani silikoninen kakkuvuoka lähti testiin ja teinkin kolme kakkua sitten kerralla. Netistä etsiskelin hyviä ohjeita ja eräs piparimausteinen kakku oli niin hyvää ja jouluisen makuista, että päätin sitten tehdä sellaisen tuliaiseksi myös vanhemmilleni. Pitkästä aikaa leivoin ja tuo vuoka on helmi!
* Töissä täpinää
Työpätkäni tänä päivänä oli lyhyt, mutta hauska. Pienistä asioista sitä tosiaan voi repiä iloa ihminen.. esimerkiksi toisen kirjoitusvirheistä ja hassuista ajatuksista. Voipahan samalla kokea myös jonkinlaista iloisuutta siitä, että onneksi itseni läheisissä ei pahimmilla tavoilla käyttäytyviä ihmisiä onneksi ole. Huh.
* Kynttilänvalon kauneutta
Kyllä se vain on kaunista. Herkkää ja saa hiljentymään, tunnelmoimaan ja ajattelemaan hyviä asioita. Liekin lepatusta voisi seurata ilmeisesti ikuisesti melkein.. vähän samanlainen vaikutus kuin nuotiolla.
* Kiitollisuus kavereista
Kyllä se niin on, että ystävistä ja kavereista täytyy olla niin onnellinen ja iloinen. Vaikka erään kaverini soiton aiheena ei ollutkaan niin mieluinen asia, vaan päinvastoin, niin siitä huolimatta itse puhelu muuten oli hauska ja sai taas jutella ja parantaa maailmaa entisestään.
perjantai, 19. joulukuu 2008
To 18.12.08 tähtihetket
Päivitän tätä nyt sitten jälkijunassa, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Eilinen päivä ja ilta vain hurahtivat siihen malliin ohitse, että huhhei. Noh, pitemmittä puheitta eilisen päivän tähtihetkiin.
* Pianoa pimputellen
Sain eräästä levy-yhtiöstä kahden todella kauniin joululaulun nuotit ihan ilmaiseksi postilaatikkooni (mistään kirjoista ja kansista en onnistunut kyseisiä nuotteja löytämään, onneksi tajusin laitella postia tuonne levy-yhtiöön!) ja soittelin näitä kappaleita nyt itse. Ja tulihan tuota siinä sivussa jonkin verran lauleskeltua kyseisiä lauluja samanaikaisesti. Onneksi olin yksin kotona. Harvinaisempia lauluja, mutta voi miten kauniita ja tunnelmallisia. Vesikeli pitää huolen siitä, että joulutunnelmaa on pakko yrittää nyt repiä jostakin muualta kuin tuolta ulkoa.
* Pizzan paloittelua
Pizzalla entisten työkavereiden kanssa jakaen monia hauskoja asioita ja nauraen rutkasti. Vielä kun sai siinä sivussa huokealla hinnalla vatsan täyteen aivan hemmetin hyvää pizzaa, niin mitä valittamista voisi olla? Paitsi se ähky olo syömisen jälkeen, mutta se on taas täysin omaa syytäni, että vetäisin ahneuksissani koko pizzan kitusiini.
* Evästä elikoille
Ihan sitä oikeaakin tarpeellista ruokaa lemmikeille, joka tarkoittaa yhtä asiaa vähemmän "tee ennen joulua"-listalla, mutta mukaan tarttui myöskin karvakorville omaa "kinkkua" jouluksi. Har, kallista lystiä, mutta ah niin herkullista (karvakorvista, ei minusta).
* Kikatusta kaupassa
Pohtiessani pakastealtaan lähellä kaupassa millaisen kinkun ostaisin, ystäväni kysyi minulta monenko kilon kinkun aion ostaa. Sen kummemmin ajattelematta kahta vieressä ollutta kinkkuja altaaseen laitellutta myyjää, vastasin minulle ja ystävälleni ominaiseen puhelytyyliin (joka on siis olevinaan kamalan hienostunutta mukamas, esitämme fiinejä rouveja), että "mmminä olen ajatellut sellaista kolmenkymmenenseitsemän kilon kinkkua".. Siinä vaiheessa, kun huomasin noista kahdesta myyjästä vanhemman repeävän meidän keskustelullemme, repesin itsekin.
* Kipeää kaipausta
Näin pitkästä aikaa muutamia entiseen työhöni liittyviä lapsia ja sain kuulla heiltä siitä miten he ikävöivät minua takaisin töihin sinne missä "minun pitäisikin olla" heidän mielestään.. eipä siitä enempää. Kipeää se teki, ikävä itsellänikin.
* Pianoa pimputellen
Sain eräästä levy-yhtiöstä kahden todella kauniin joululaulun nuotit ihan ilmaiseksi postilaatikkooni (mistään kirjoista ja kansista en onnistunut kyseisiä nuotteja löytämään, onneksi tajusin laitella postia tuonne levy-yhtiöön!) ja soittelin näitä kappaleita nyt itse. Ja tulihan tuota siinä sivussa jonkin verran lauleskeltua kyseisiä lauluja samanaikaisesti. Onneksi olin yksin kotona. Harvinaisempia lauluja, mutta voi miten kauniita ja tunnelmallisia. Vesikeli pitää huolen siitä, että joulutunnelmaa on pakko yrittää nyt repiä jostakin muualta kuin tuolta ulkoa.
* Pizzan paloittelua
Pizzalla entisten työkavereiden kanssa jakaen monia hauskoja asioita ja nauraen rutkasti. Vielä kun sai siinä sivussa huokealla hinnalla vatsan täyteen aivan hemmetin hyvää pizzaa, niin mitä valittamista voisi olla? Paitsi se ähky olo syömisen jälkeen, mutta se on taas täysin omaa syytäni, että vetäisin ahneuksissani koko pizzan kitusiini.
* Evästä elikoille
Ihan sitä oikeaakin tarpeellista ruokaa lemmikeille, joka tarkoittaa yhtä asiaa vähemmän "tee ennen joulua"-listalla, mutta mukaan tarttui myöskin karvakorville omaa "kinkkua" jouluksi. Har, kallista lystiä, mutta ah niin herkullista (karvakorvista, ei minusta).
* Kikatusta kaupassa
Pohtiessani pakastealtaan lähellä kaupassa millaisen kinkun ostaisin, ystäväni kysyi minulta monenko kilon kinkun aion ostaa. Sen kummemmin ajattelematta kahta vieressä ollutta kinkkuja altaaseen laitellutta myyjää, vastasin minulle ja ystävälleni ominaiseen puhelytyyliin (joka on siis olevinaan kamalan hienostunutta mukamas, esitämme fiinejä rouveja), että "mmminä olen ajatellut sellaista kolmenkymmenenseitsemän kilon kinkkua".. Siinä vaiheessa, kun huomasin noista kahdesta myyjästä vanhemman repeävän meidän keskustelullemme, repesin itsekin.
* Kipeää kaipausta
Näin pitkästä aikaa muutamia entiseen työhöni liittyviä lapsia ja sain kuulla heiltä siitä miten he ikävöivät minua takaisin töihin sinne missä "minun pitäisikin olla" heidän mielestään.. eipä siitä enempää. Kipeää se teki, ikävä itsellänikin.
keskiviikko, 17. joulukuu 2008
Tämän päivän tähtihetket
Onhan tätä päivää vielä jäljellä, mutta eipä taida enää tänään ehtiä tapahtua sellaisia asioita.. niin, ettenkö voisi päivitellä jo nyt tämän päivän osalta tähtihetket.
* Lintumäärä lintulaudalla
Tein töitä keittiön pöydän ääressä ja katselin samalla suurta määrää tali- ja sinitiaisia, punatulkkuja ruokailemassa lintulaudallamme. Mahtuipa joukkoon muutama hömötiainenkin sekä talipötköä hakkaamassa käynyt tikka sekä kuusi harakkaa, jotka niinikään talipötköjen kimpussa hääräsivät. Varsinkin harakoiden seuraaminen on hauskaa, koska nuo tuppaavat keksimään mitä hauskimpia keinoja päästäkseen nokkaisemaan edes pienen palan tuota herkullista pötköä. Jotkut ajaisivat ehkä harakat ja tikat pois, minä pidän niistäkin. Oravia vielä kaipailisin kyllä näkeväni.
* Kauniit kortit
Posti toi jälleen mukanaan muutamia jouluisia kortteja. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta ilahdun jokaisesta saamastamme kortista ja pidän myös niiden lähettämisestä. Toki sähköisetkin kortit ilahduttavat -ja niistäkin saa vaikka miten hienoja- mutta kyllä ne laatikkoon tulleet ovat... no jotenkin perinteisempiä. Perinteiselle ihmiselle perinteisiä kortteja.
* Haikeaa haikua
Ystäväni oli keksinyt yön tunteina kauniin haiku-runon ja lähettänyt sen minulle tekstiviestinä. Siinä oli sanat kohdillaan. Sanat, jotka pistivät ajattelemaan sitä kaikkea hyvää, mitä itsellä on juuri nyt. Tässä.
* Tekemätön tehdyksi
Sain tehtyä yhden homman, joka on viivästynyt ja ollut tuolla takaraivossa jonkin aikaa jyskyttämässä ikävällä tavalla. Eikä edes mikään vaikea tai hankala tai edes ikävä homma, mutta onpahan vain aikaavievä. Aloitus vaikeaa, mutta kylläpä olin tyytyväinen saatuani homman kasaan. Ansaitsin siitä hyvästä muutaman suussasulavan konvehdin.. enkö ansainnutkin? Tämän lisäksi (ei siis syötyjen konvehtien lisäksi, vaan tuon tekemättömän työn) sain leikattua karvakorvilta kynnetkin, joka on aina tuon yhden otuksen kanssa tahtojen taistelu. Mutta taas kerran karvakorva sai huomata olevansa kakkonen ja joutuvansa kärsimään tuon suunnattoman ikävän ja aivan valtavaa kaltoinkohtelua sisältävän operaation nimeltä kynsienleikkuu. Miten voikin eläin näyttää surkealta?!
* Turhamaista & tarpeellista
Tuli paketti, jossa oli mukavia ja tarpeellisia kosmetiikkatuotteita sekä muutamia sellaisia ihania "tätäilmanenvoielää"-tuotteita myöskin. Edullisiakin siihen nähden mitä kaikkea tuli tilattua. Sitä paitsi ripsivärini veteli jo siinä vaiheessa viimeisiään, että kohta olisin ollut pulassa. Ja minähän en käytä mitään muuta kuin luottoripsariani, joka nyt onneksi saapui suurin piirtein ajoissa! Onpahan taas mitä räpsytellä.
* Lintumäärä lintulaudalla
Tein töitä keittiön pöydän ääressä ja katselin samalla suurta määrää tali- ja sinitiaisia, punatulkkuja ruokailemassa lintulaudallamme. Mahtuipa joukkoon muutama hömötiainenkin sekä talipötköä hakkaamassa käynyt tikka sekä kuusi harakkaa, jotka niinikään talipötköjen kimpussa hääräsivät. Varsinkin harakoiden seuraaminen on hauskaa, koska nuo tuppaavat keksimään mitä hauskimpia keinoja päästäkseen nokkaisemaan edes pienen palan tuota herkullista pötköä. Jotkut ajaisivat ehkä harakat ja tikat pois, minä pidän niistäkin. Oravia vielä kaipailisin kyllä näkeväni.
* Kauniit kortit
Posti toi jälleen mukanaan muutamia jouluisia kortteja. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta ilahdun jokaisesta saamastamme kortista ja pidän myös niiden lähettämisestä. Toki sähköisetkin kortit ilahduttavat -ja niistäkin saa vaikka miten hienoja- mutta kyllä ne laatikkoon tulleet ovat... no jotenkin perinteisempiä. Perinteiselle ihmiselle perinteisiä kortteja.
* Haikeaa haikua
Ystäväni oli keksinyt yön tunteina kauniin haiku-runon ja lähettänyt sen minulle tekstiviestinä. Siinä oli sanat kohdillaan. Sanat, jotka pistivät ajattelemaan sitä kaikkea hyvää, mitä itsellä on juuri nyt. Tässä.
* Tekemätön tehdyksi
Sain tehtyä yhden homman, joka on viivästynyt ja ollut tuolla takaraivossa jonkin aikaa jyskyttämässä ikävällä tavalla. Eikä edes mikään vaikea tai hankala tai edes ikävä homma, mutta onpahan vain aikaavievä. Aloitus vaikeaa, mutta kylläpä olin tyytyväinen saatuani homman kasaan. Ansaitsin siitä hyvästä muutaman suussasulavan konvehdin.. enkö ansainnutkin? Tämän lisäksi (ei siis syötyjen konvehtien lisäksi, vaan tuon tekemättömän työn) sain leikattua karvakorvilta kynnetkin, joka on aina tuon yhden otuksen kanssa tahtojen taistelu. Mutta taas kerran karvakorva sai huomata olevansa kakkonen ja joutuvansa kärsimään tuon suunnattoman ikävän ja aivan valtavaa kaltoinkohtelua sisältävän operaation nimeltä kynsienleikkuu. Miten voikin eläin näyttää surkealta?!
* Turhamaista & tarpeellista
Tuli paketti, jossa oli mukavia ja tarpeellisia kosmetiikkatuotteita sekä muutamia sellaisia ihania "tätäilmanenvoielää"-tuotteita myöskin. Edullisiakin siihen nähden mitä kaikkea tuli tilattua. Sitä paitsi ripsivärini veteli jo siinä vaiheessa viimeisiään, että kohta olisin ollut pulassa. Ja minähän en käytä mitään muuta kuin luottoripsariani, joka nyt onneksi saapui suurin piirtein ajoissa! Onpahan taas mitä räpsytellä.
keskiviikko, 17. joulukuu 2008
Eilisen tähtihetket
Aloitanpa tämän eilisen tähtihetkillä eli tiistain 16.12.2008 viisi tähteä lähtee seuraaville asioille.
* Naapurissa naurettiin
Pieniä asioita ja paljon naurua, mukavaa yhdessäoloa pitkästä aikaa. Suusta lipsahtaneita sammakoita, jotka saivat talonväen epäilemään allekirjoittaneen mielenterveyttä. Hyvää mieltä ja valoa tähän talven pimeimpään aikaan melkeinpä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Jälleen kerran osoitus siitä miten lähellä niitä ihmisiä onkaan oikeasti, jotka saavat hymyn huulille ja naurun kirpoamaan ilmoille vähän ankeimpinakin aikoina. Sitä joskus epäilee, mutta onneksi tällaiset hetket muistuttavat, että epäilyt ovat täysin turhia.
* Väärinkäsitys väistetty
Yhden ystäväni kanssa sattui väärinkäsitys, joka aiheutti pahaa mieltä ja harmistusta, mutta puhumalla asiat saatiin selviksi ja välit ovat taas ennallaan. Väärinkäsitys ei todellakaan lukeudu eilisen päivän tähtihetkiin, mutta se väärinkäsityksen selvittäminen todellakin! Puhukaa ihmiset, puhukaa. Vaikeistakin asioista.
* Unikaverit untenmailla
Kyllä yksi parhaista hetkistä eiliseltä oli aamuinen tuhinatuokio hetki ennen pakollista peiton alta nousemista, kun kaikki karvakorvat asettuivat lähelleni sänkyyn makaamaan. Kaksi isompaa jässikkää ja yksi pieni kehräämässä jalkojeni päällä, oi sitä onnea.
Siitähän emme puhu ääneen, että oikeastaan noilla kahdella isommalla ei olisi sinne sänkyyn mitään asiaa.
* Hervotonta heittäytymistä
Erään ystäväni kanssa jutellessa messengerissä, jutut menivät ihan mahdottomiksi. Repeilimme molemmat huolella jutuillemme (sellaista juttua syntyy kahden hyvin samalla aaltopituudella olevan ihmisen kanssa, ja vain sellaisen.. sellaista, jota tuskin joku ulkopuolinen ymmärtäisi -saati pitäisi hauskana). Parasta, niin parasta, että istuimme koneillamme yli 500 km:n päässä toisistamme ja jaoimme tuostakin huolimatta illan väsyneet putoilut yhdessä. Kiitos intterneetin keksijälle! Ilman häntä emme mekään olisi ystäväni kanssa koskaan kohdanneet.
* Jouluisia juolahduksia
Valitsin tämän ehkä siksi tähän, että joulu on mielestäni yksi parhaista juhlapyhistä ja itselleni se kaikkein läheisin ja rakkain. Tunnelmallisin. Osittain tämä on ehkä kaipuuta sinne lapsuuden jouluihin, jolloin sain nauttia perheeni lisäksi myös isovanhempieni joulupöydästä -ja tietysti siitä järkyttävän kamalalla jännityksellä odotetusta joulupukista. Kaivellessani eilen esille joulukoristeita (miten niin myöhässä..) ajatukseni vaelsivat kohti niitä lapsuuden jouluja, unohtuneita muistoja. Kirpaisevaa ikävää jo edesmenneitä läheisiä kohtaan. Sitä viattomuuden aikaa kohtaan myöskin tunsin kipeää ikävää. Miten helppoa kaikki silloin olikaan.
Myös huvittuneisuutta ja pieniä nauruja siitä miten helposti huijattava pieni lapsi onkaan. Sain lapsena kokea kahden joulupukin voiman joka joulu, mutta ei päähäni kertaakaan pälkähtänyt epäillä sitä, että pukki näytti ihan erilaiselta ja oli jopa pukeutunut erilaisiin vaatteisiin noissa kahdessa paikassa. Juhuu, mukavaahan se vain oli! Ja sitä paitsi ehkä se pukki halusi muuten vain vaihtaa niitä vaatteita kesken kaiken kiireen! Vähän niinkuin muotijoulupukki!
* Naapurissa naurettiin
Pieniä asioita ja paljon naurua, mukavaa yhdessäoloa pitkästä aikaa. Suusta lipsahtaneita sammakoita, jotka saivat talonväen epäilemään allekirjoittaneen mielenterveyttä. Hyvää mieltä ja valoa tähän talven pimeimpään aikaan melkeinpä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Jälleen kerran osoitus siitä miten lähellä niitä ihmisiä onkaan oikeasti, jotka saavat hymyn huulille ja naurun kirpoamaan ilmoille vähän ankeimpinakin aikoina. Sitä joskus epäilee, mutta onneksi tällaiset hetket muistuttavat, että epäilyt ovat täysin turhia.
* Väärinkäsitys väistetty
Yhden ystäväni kanssa sattui väärinkäsitys, joka aiheutti pahaa mieltä ja harmistusta, mutta puhumalla asiat saatiin selviksi ja välit ovat taas ennallaan. Väärinkäsitys ei todellakaan lukeudu eilisen päivän tähtihetkiin, mutta se väärinkäsityksen selvittäminen todellakin! Puhukaa ihmiset, puhukaa. Vaikeistakin asioista.
* Unikaverit untenmailla
Kyllä yksi parhaista hetkistä eiliseltä oli aamuinen tuhinatuokio hetki ennen pakollista peiton alta nousemista, kun kaikki karvakorvat asettuivat lähelleni sänkyyn makaamaan. Kaksi isompaa jässikkää ja yksi pieni kehräämässä jalkojeni päällä, oi sitä onnea.
Siitähän emme puhu ääneen, että oikeastaan noilla kahdella isommalla ei olisi sinne sänkyyn mitään asiaa.
* Hervotonta heittäytymistä
Erään ystäväni kanssa jutellessa messengerissä, jutut menivät ihan mahdottomiksi. Repeilimme molemmat huolella jutuillemme (sellaista juttua syntyy kahden hyvin samalla aaltopituudella olevan ihmisen kanssa, ja vain sellaisen.. sellaista, jota tuskin joku ulkopuolinen ymmärtäisi -saati pitäisi hauskana). Parasta, niin parasta, että istuimme koneillamme yli 500 km:n päässä toisistamme ja jaoimme tuostakin huolimatta illan väsyneet putoilut yhdessä. Kiitos intterneetin keksijälle! Ilman häntä emme mekään olisi ystäväni kanssa koskaan kohdanneet.
* Jouluisia juolahduksia
Valitsin tämän ehkä siksi tähän, että joulu on mielestäni yksi parhaista juhlapyhistä ja itselleni se kaikkein läheisin ja rakkain. Tunnelmallisin. Osittain tämä on ehkä kaipuuta sinne lapsuuden jouluihin, jolloin sain nauttia perheeni lisäksi myös isovanhempieni joulupöydästä -ja tietysti siitä järkyttävän kamalalla jännityksellä odotetusta joulupukista. Kaivellessani eilen esille joulukoristeita (miten niin myöhässä..) ajatukseni vaelsivat kohti niitä lapsuuden jouluja, unohtuneita muistoja. Kirpaisevaa ikävää jo edesmenneitä läheisiä kohtaan. Sitä viattomuuden aikaa kohtaan myöskin tunsin kipeää ikävää. Miten helppoa kaikki silloin olikaan.
Myös huvittuneisuutta ja pieniä nauruja siitä miten helposti huijattava pieni lapsi onkaan. Sain lapsena kokea kahden joulupukin voiman joka joulu, mutta ei päähäni kertaakaan pälkähtänyt epäillä sitä, että pukki näytti ihan erilaiselta ja oli jopa pukeutunut erilaisiin vaatteisiin noissa kahdessa paikassa. Juhuu, mukavaahan se vain oli! Ja sitä paitsi ehkä se pukki halusi muuten vain vaihtaa niitä vaatteita kesken kaiken kiireen! Vähän niinkuin muotijoulupukki!
