Päivitän tätä nyt sitten jälkijunassa, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Eilinen päivä ja ilta vain hurahtivat siihen malliin ohitse, että huhhei. Noh, pitemmittä puheitta eilisen päivän tähtihetkiin.

* Pianoa pimputellen
Sain eräästä levy-yhtiöstä kahden todella kauniin joululaulun nuotit ihan ilmaiseksi postilaatikkooni (mistään kirjoista ja kansista en onnistunut kyseisiä nuotteja löytämään, onneksi tajusin laitella postia tuonne levy-yhtiöön!) ja soittelin näitä kappaleita nyt itse. Ja tulihan tuota siinä sivussa jonkin verran lauleskeltua kyseisiä lauluja samanaikaisesti. Onneksi olin yksin kotona. Harvinaisempia lauluja, mutta voi miten kauniita ja tunnelmallisia. Vesikeli pitää huolen siitä, että joulutunnelmaa on pakko yrittää nyt repiä jostakin muualta kuin tuolta ulkoa.

* Pizzan paloittelua
Pizzalla entisten työkavereiden kanssa jakaen monia hauskoja asioita ja nauraen rutkasti. Vielä kun sai siinä sivussa huokealla hinnalla vatsan täyteen aivan hemmetin hyvää pizzaa, niin mitä valittamista voisi olla? Paitsi se ähky olo syömisen jälkeen, mutta se on taas täysin omaa syytäni, että vetäisin ahneuksissani koko pizzan kitusiini.

* Evästä elikoille
Ihan sitä oikeaakin tarpeellista ruokaa lemmikeille, joka tarkoittaa yhtä asiaa vähemmän  "tee ennen joulua"-listalla, mutta mukaan tarttui myöskin karvakorville omaa "kinkkua" jouluksi. Har, kallista lystiä, mutta ah niin herkullista (karvakorvista, ei minusta).

* Kikatusta kaupassa
Pohtiessani pakastealtaan lähellä kaupassa millaisen kinkun ostaisin, ystäväni kysyi minulta monenko kilon kinkun aion ostaa. Sen kummemmin ajattelematta kahta vieressä ollutta kinkkuja altaaseen laitellutta myyjää, vastasin minulle ja ystävälleni ominaiseen puhelytyyliin (joka on siis olevinaan kamalan hienostunutta mukamas, esitämme fiinejä rouveja), että "mmminä olen ajatellut sellaista kolmenkymmenenseitsemän kilon kinkkua".. Siinä vaiheessa, kun huomasin noista kahdesta myyjästä vanhemman repeävän meidän keskustelullemme, repesin itsekin.

* Kipeää kaipausta
Näin pitkästä aikaa muutamia entiseen työhöni liittyviä lapsia ja sain kuulla heiltä siitä miten he ikävöivät minua takaisin töihin sinne missä "minun pitäisikin olla" heidän mielestään.. eipä siitä enempää. Kipeää se teki, ikävä itsellänikin.